Kamarimusiikki musiikin tyylilajina

Kamarimusiikki on yksi musiikin tyylilajeista. Kamarimuusiikki on pienelle ryhmälle sävellettyä klassista musiikkia, joka yleensä esitetään ilman kapelimestaria. Kamarimusiikin termi otettiin käyttöön noin 1700-luvun puolivälissä kun isommat orkesterit ilmaantuivat musiikin kentälle ja näin ollen ero ison yleisön ja intiimin kamarimusiikin välille on tehtävä. Tällöin syntyi termi kamarimusiikki. Ryhmän koolle ei ole asetettu mitään tarkkaa vaatimusta, mutta voidaan ajatella että tarkoituksena olisi orkesterin mahtuminen esimerkiksi tilavaan olohuoneeseen. Laajemmin ajateltuna voisi sanoa että kamarimusiikki on mitä tahansa taidemusiikkia, jonka esittää pieni ryhmä. Kamarimusiikkia kutsutaan välillä myös sanalla ystävien musiikkia, tätä nimitystä käytetään kuvastamaan kamarimusiikin alkuperäistä muotoa. Alkuperäisesti kamarimusiikki oli kodeissa aristokraateille esitettyä musiikkia. Kysymys oli siis pienen ryhmän esittämästä musiikista pienelle kuulijaryhmälle. Kamarimusiikin alkuaikoihin tämä musiikinlaji oli hyvin intiimi. Kamarimusiikin erikoisominaisuuksiin kuuluu se että vielä tänäkin päivä löytyy monia kamarimusiikkiartisteja, jotka kokevat tekevänsä tätä omaksi ilokseen. Kamarimusiikin soittajalta vaaditaan ihan omia erikoisominaisuuksia verrattaen muihin musiikin tyChamber music genreylilajeihin, näihin erikoisominaisuuksiin kuuluu muun muassa tarve hallita sosiaalisiataitoja tyylilajin intiimin yleisösuhteen takia.

Kamarimusiikki on kuitenkin kehittynyt alkuperäisestään kodeissa esitettävästä muodostaan kohti konserttisaleja ja isoja areenoja, ja näin ollen kamarimusiikista voi nauttia myös isomman yleisön voimalla esimerkiksi Tuusulanjärven rannalla. Vaikka kamarimusiikkia voikin nauttia ison yleisön läsnäollessa, on kamarimusiikki onnistunut säilyttämään ihan omanlaisensa otteen musiikkiin verrattaen muihin musiikkilajeihin. Kamarimusiikin ominainen intiimin suhteen luominen yleisöön ja läheisyyden tunne on pysynyt kamarimusiikin mukana, vaikka esiintymislavat ovatkin suurentuneet ja yleisön koko onkin kasvanut.

Kun kamarimusiikki termi otettiin käyttöön 1700-luvulla tekemään ero isoille yleisöille esitettävän orkesterimusiikin kanssa oli kamarimusiikki hyvin erilaista kuin tänä päivä. Nykypäivän ero orkesteri ja kamarimusiikin välillä ei enää tapahdu yleisön koon perusteella vaan enemmänkin esitystyylin ja tunnelman perusteella. Tämän lisäksi kamarimusiikki alkujaan oli niin sanotusti amatöörien säveltämää musiikkia amatöörien esittämänä kun taas orkesterimusiikki oli ammattilaisten säveltämää musiikkia ammattimuusikoiden esittämäksi. Tämäkin alkuperäinen eroavaisuus orkesteri musiikkiin verrattaen on hävinnyt, ja nykyään kamarimusiikin säveltäjiä ja esittäjiä on myös ammattilaiset eikä vain harrastajat. Näin ollen voidaankin sanota että kamarimusiikki taidemusiikin tyylilajina on edelleen olemassa mutta sen muoto on muuttunut ajan saatossa hyvin vahvasti.